Heräsin perjantaiaamuun dormitoryssä noin 7.30, kun kaikki muut vielä nukkuivat. Kylpyhuoneita oli tuohon aikaan vapaana useita, joten sain rauhassa valmistautua Reformikerholle lähtöön. Alakerrassa en malttanut olla jakamatta innostustani hostellin henkilökuntaan kuuluvan Deanin kanssa, jonka kanssa jutellessa menikin tovi ennen metromatkaa Lambeth Northista Charing Crossille ja aamuun heräävälle Trafalgar Squarelle. Matkustamiseen käytin mukanani ollutta Oyster-korttia – edellisenä päivänä en muistanut, ettei kortille osteta päivälippua, vaan kortissa on päiväkohtainen maksukatto. Oyster on edullisempi tapa matkustaa kuin yhden päivän travelcard.
I woke when everyone else was sleeping, it was around 7.30 am. I got ready and I couldn't resist sharing my first stop of the day with Dean, who works at the hostel. After our nice talk I took the tube from Lambeth North to Trafalgar Square.
Kävelin Pall Mallille, jossa sijaitsee useita Lontoon kerhotaloja, ja jo muutaman minuutin kuluttua olin Reformikerhon edessä osoitteessa 104 Pall Mall. Minut otettiin ystävällisesti vastaan, ja maksoin sopimamme 30 punnan maksun yksityiskierroksesta (yleensä he ottavat vastaan vain ryhmiä, jotka ilmeisesti maksavat yli sata puntaa). Vein neuletakkini alakerrassa sijainneeseen upeaan naisten pukeutumishuoneeseen, ja ylös tullessani tapasin rouva Marguerite Ryder-Largen, joka oli erinomainen opas. Hän on ollut Reformikerhon jäsen noin kymmenen vuotta, ja hän on valinnut juuri tämän kerhon, koska Reformikerho on ensimmäisenä Lontoon kerhoista alkanut hyväksyä naisjäseniä alkaen vuodesta 1981.
I walked to Pall Mall, which has a lot of Clubhouses, and soon I was in front of The Reform Club at 104 Pall Mall. I took my cardigan to Ladies' Cloakroom downstairs, and then I met my guide Mrs. Marguerite Ryder-Large, who was an excellent guide. She has been a member of the club about ten years. The Reform Club has been the first club to accept women members, since 1981.
Reformikerhon juuret johtavat 1830-luvulle, ja talon historiasta voi lukea lisää englanniksi sivulta http://www.reformclub.com/home/about/history. Talo itsessään on todella upea, ja siinä on paljon vaikutteita italialaisesta palatsista. Kuvia ei valitettavasti saanut ottaa, mutta ehdin tietenkin nauttia kierroksesta sitäkin enemmän. Kiersimme talon kahdessa kerroksessa salista toiseen, ja opin muun muassa, että Earl Grey -teelle nimen antanut herra on ollut Reformikerhon jäsen, samoin kirjailija Henry James ja useat poliitikot. James myös asui rakennuksen kolmannen kerroksen yhdessä 35:stä huoneesta, kun se oli vielä mahdollista – nykyään jäsenet voivat varata huoneita hotellihuoneiden tapaan lyhyiksi ajoiksi kerrallaan. Nykyään Reformikerhoon kuuluu noin 2000 jäsentä. Kun kierros oli ohi, ostin muutaman postikortin ja pienen esittelykirjasen muistoksi. Mennessäni ulos oli perjantai 31. lokakuuta kello 11.38, ja matkani maailman ympäri 80 päivässä oli virallisesti alkanut!
The Reform Club's history goes back to 1830's, and you can read more about it at http://www.reformclub.com/home/about/history. The building is magnificent, and there are so many interesting architectural things to see, like the tunnel vault staircases! It wasn't allowed to take any pictures, but then I was able to take all in from the tour. We circled around in two floors, and I learned that the man who had given the name Earl Grey to the famous tea has been a member, as also the famous writer Henry James, who had also lived in the building when it was still possible. Nowadays members can book rooms for shorter stays. Nowadays The Reform Club has around 2000 members. As I went outside it was Friday 31st of October 2014, 11.38 am, and my journey around the world in 80 days had officially started!
Seuraavaksi lähdin etsimään Jules Vernen kirjaa Around the World in 80 Days matkalukemiseksi Charing Cross Roadin lukuisista kirjakaupoista. Olisin halunnut käytetyn kappaleen jostakin pienestä kirjakaupasta. Käytyäni neljässä pienessä kirjakaupassa tuloksetta päädyin lopulta Foylesille, josta kirja löytyi hetkessä.
The next thing was to find Jules Verne's book Around the World in 80 Days. As I had no luck at four small book stores at Charing Cross Road, I ended up at Foyles where I could find a copy instantly.
Menin hostellille vaihtamaan vaatteet ja hakemaan 17 kg painavan rinkkani ja (liian painavan ;) ) toisen laukkuni, ja lähdin bussilla Victorian asemalle hostellin henkilökunnalta saamieni ohjeiden mukaan. Vaikka olen ollut Lontoossa monet kerrat, en ole vieläkään ihan kunnolla oppinut hyödyntämään busseja. Onneksi numero 148 vei suoraan aseman lähettyville. Laituritieto Southamptonin junasta tuli ilmoitustaululle vain minuutteja ennen lähtöä, mutta onneksi ystävällinen nainen nimeltä Cara auttoi minua laukkuni kanssa, niin ehdin junaan. Junamatkalla söin edellisenä päivänä hyväksi havaitsemani Marks & Spencerin avokadosalaatin ja mangosmoothien sekä englantilaiseen tapaan pienen pussillisen sipsejä.
I went to the hostel to pick up my luggage and I took the bus 148 to the Victoria station according to the advice from the hostel staff – I'm still not familiar with London busses. On the way to Southampton I ate again an avocado salad and mango smoothie from Marks & Spencer, because I liked them a lot the day before.
Oli jo melkein pimeää, kun saavuin viideltä Southamptoniin, mutta päätin silti kävellä majapaikkaani Mayfair Guesthouseen. Se ei ehkä ollut parhaita päätöksiäni, koska kävelin harhaan :D Lopulta löysin perille, ja nautin illan ajan oman huoneen rauhasta. Nyt on lauantaiaamu, ja lähden tutustumaan Southamptoniin ystäväni seurassa – hän asuu suht lähellä Etelä-Englannissa.
It was almost dark when the train arrived to Southampton at 5 pm, but I decided to walk to the hostel. It wasn't the best decision as I took the wrong route, but finally I ended up there and spent the night in the luxury of my private room. Now it's Saturday morning and I will spend the day with my friend who lives nearby in southern England.
- Posted using BlogPress from my iPad
